Historia

1950-luku

Maamme talous ja Kaukokiito-järjestelmä kasvoivat 1950-luvulla nopeasti. Suomi maksoi viimeiset sota-korvaukset Neuvostoliitolle 1952. Kevättalvella 1956 yleislakko pysäytti maan ja presidentti Kekkosen ensimmäinen toimikausi alkoi. Säännöstelytalous päättyi valtalailla, mikä merkitsi kaupan ja kuljetusten vilkastumista.

Kaukokiito Oy perustettiin huhtikuussa 1953 ja sen ensimmäinen toimipiste oli Helsingin Hakaniementorilla. Keväällä 1956 Kaukokiito Oy muutti nimensä Helsingin Kaukokiito Oy:ksi ja saman vuoden kesällä toiminta siirtyi Hakaniemestä Paciuksenkadulle.

Vuonna 1957 maamme ulkomaankauppa vapautui eikä uusien kuorma-autojen tuontiin tarvittu enää lisenssejä. Kaukokiito-liikenne alkoi laajentua. Tampereelle, Turkuun, Lahteen ja useisiin muihin kaupunkeihin perustettiin paikallisia Kaukokiito-yhtiöitä. Kuljetusmäärät kaupunkien välisillä linjoilla kasvoivat ja uusia linjoja avattiin yhä useammille paikkakunnille.

Vienti- ja tuontikaupan nopea kasvu loivat uusia haasteita Kaukokiito-järjestelmälle. Suomen Kaukokiito Oy perustettiin 1958 valtakunnalliseksi katto-organisaatioksi, jonka tehtävänä oli myös orastavan ulkomaanliikenteen kehittäminen. Suomen Kaukokiito Oy toimi Ruotsiin suuntautuneen kuorma-auto- liikenteen uranuurtajana maassamme. Ruotsiin matkanneet kuorma-autot kiersivät aluksi Tornion kautta. Ensimmäiset kuorma-autoja kuljettaneet autolautat aloittivat liikenteensä Korppoosta Ruotsiin kesällä 1959. Vuosikymmenen loppuun mennessä Kaukokiito-järjestelmä oli laajentunut yhdeksi maamme merkittävimmistä tavarankuljetusjärjestelmistä.

1960-luku

Suomi koki 1960-luvulla merkittävän rakennemuutoksen väestön siirtyessä alkutuotannosta teollisuus- ja palvelualoille. Maamme tieverkkoa päällystettiin asfaltilla ja öljysoralla ja liikenneongelmat pääteillä alkoivat helpottua. Kuorma-autojen koot kasvoivat ja täysperävaunulliset kuorma-autot alkoivat yleistyä liikenteen paremman kannattavuuden saavuttamiseksi.

Kaukokiito-verkosto kattoi käytännössä koko maan pisimmän linjan ulottuessa Helsingistä Kemijärvelle. Vuosikymmenen alussa Kaukokiito-järjestelmässä oli yli sata liikenteenharjoittajaa ja noin 600 kuorma-autoa. Tampereelle rakennettiin Pohjoismaiden nykyaikaisin tavaraterminaali 1961.

Terminaaleja rakennettiin palvelun tehostamiseksi myös moniin pienempiin kaupunkeihin. Taajamissa otettiin käyttöön erillisiä nouto- ja jakeluautoja ja myös vaihdettavia tavarakontteja kokeiltiin. Helsingistä lähtevien linjojen lukumäärä oli 53.

Kaukokiidon ulkomaanliikenne helpottui maamme liityttyä kansainväliseen TIR-konventioon 1960. Turusta Tukholmaan liikennöineet autolautat Skandia ja Nordia aloittivat uuden aikakauden Suomen ja Ruotsin välisessä kuorma-autoliikenteessä 1961. Suomen Kaukokiito
Oy:n tunnuksilla varustetut autot alkoivat liikennöidä Pohjoismaiden lisäksi aina Keski- ja Etelä-Eurooppaan asti. Elintarvikkeita ja lihatuotteita alettiin kuljettaa myös Neuvostoliittoon.

1970-luku

Maamme taloudellinen kasvu pysähtyi 1973 öljykriisin seurauksena ja yhdessä kuljetuskysynnän laskun ja polttoaineiden hinnannousun kanssa tilanne vaikeutui myös kuljetusalalla. Vuonna 1975 tilannetta muuttivat sekä akselipainojen korotus että paljon keskustelua herättänyt autonkuljettajien työaikalaki.

Kaukokiito-järjestelmän asiakaspalvelua haluttiin kehittää ja 1973 rakennettiin ensimmäinen varastohotelli Vantaan Voutilaan. Tietokoneaikaan siirryttiin seuraavana vuonna. Toinen varastohotelli rakennettiin Tampereen Raholaan ja se valmistui 1978. Kokonaan uusi
kaupallinen aluevaltaus oli Kaukokiito-motelli, joka avattiin Metsälässä 1979. Suomen Kaukokiito Oy:n kansainvälinen liikenne oli laajimmillaan ja liikenne Skandinavian maihin oli päivittäistä. Kaukokiidon sinivalkoiset kuorma-autot liikkuivat lähes kaikissa Euroopan maissa kuljettaen mm. pakastelihaa, kananmunia ja muita elintarvikkeita. Englanti, Espanja ja Italia olivat säännöllisen liikenteen piirissä. Moskovaan ja Leningradiin oli runsaasti elintarvikekuljetuksia. Eksoottisimmat matkat suuntautuivat vuosikymmenen puolivälissä Teheraniin, jonne kuljetettiin suomalaisia kananmunia.

Kaukokiito-järjestelmälle 1970-luku oli kuitenkin voimakkaan laajentumisen vuosikymmen.Merkittävä parannus oli Helsingin Metsälän terminaalin valmistuminen 1970. Vanhentuneita terminaali-rakennuksia uusittiin eri puolilla maata ja Kaukokiidon palvelupisteitä syntyi myös
pienille paikkakunnille. Vuosikymmenen lopulla Kaukokiidon liikenneverkko oli vakiintunut ja kattoi käytännössä koko maan Ahvenanmaalta Utsjoelle asti.

1980-luku

Kuljetusalalla alkoi 1980-luvulla voimakas keskittyminen ja kilpailu kiristyi merkittävästi. Vuosikymmenen aikana kuljetusalalla tehtiin runsaasti yrityskauppoja ja liikenteenharjoittajille siirtyi yhä suurempia liikennealueita. Seuraavan vuosikymmenen alkua leimasi
talouselämän voimakas taantuma, joka jatkui vuoteen 1994 asti. Heti vuoden 1995 alussa Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi.

Tampereella aloitettiin vuonna 1989 Myllypuron maaliikennekeskuksen rakennustyöt, jotka valmistuivat 1991. Vuonna 1989 valmistui myös Turkuun nykyaikainen terminaali satama-alueelle. Kilpailun yhä kiristyessä Helsingin terminaali siirtyi ympärivuorokautiseen palveluun.

Vuodesta 1988 alkaen Suomen Kaukokiito Oy keskittyi pelkästään kotimaan tavaralinjaliikenteen kehittämiseen.

1990-luku

90-luvun vaihteessa Kaukokiidon nouto- ja jakelutoimintoja sekä osia linjaliikenteestä siirrettiin erilaisten yhteistyöyritysten hoidettaviksi. Vuonna 1992 Kaukokiito sai ISO-9002 –laatustandardin. Liikennelupajärjestelmä muuttui ja vuoden 1993 alussa luovuttiin perinteisistä tavaralinjaliikenneluvista.

Kaukokiito-yhtiöiden omistussuhteiden selkiinnyttyä järjestelmä oli vuosituhannen vaihteessa yhtenäisempi kuin koskaan aikaisemmin. Vahvat Kaukokiito-liikenteenharjoittajat vastasivat omien vastuualueidensa liikenteen hoitamisesta ja Suomen Kaukokiito Oy:n asema valtakunnallisena katto-organisaationa vakiintui.

2000-luku

Uuden vuosituhannen alkaessa Kaukokiito eli voimakkaan kasvun aikaa. Järjestelmässä luotiin yhtenäiset toimintamallit kautta linjan ja kilpailukyky parani entisestään.

Kaukokiito juhli 50-vuotista taivaltaan Finlandia-talossa syyskuussa 2003 yli 700 kutsuvieraan voimin. Tilaisuuden juhlapuhujana toimi eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Tilaisuudessa julkistettiin kirjailija Jari Kurkisen toimittama ”Kaukokiito Suomalainen – 50 vuotta” –historiateos, lähes 600-sivuinen kooste Kaukokiidon viidestä vuosikymmenestä.

Kalustoon ja terminaaleihin investoitiin eri puolilla maata. Pääkaupunkiseudun uusi terminaali valmistui keväällä 2005 Vantaan Voutilaan, Kehä III:n kupeeseen. Ensimmäisen rakennusvaiheen 15 000 neliön suuruinen maaliikennekeskus oli Kaukokiidon kaikkien aikojen
suurin yksittäinen investointi. Voutilan tontti laajeni yli 10 hehtaarin suuruiseksi kesällä 2006 tehdyn kaupan myötä.

Taloustutkimus Oy:n tekemän tutkimuksen mukaan Kaukokiito-brändi nousi 2000-luvulla yhdeksi kuljetusalan tunnetuimmista.

Kaukokiito-yhtiöiden omistussuhteiden selkiinnyttyä järjestelmä oli yhtenäisempi kuin koskaan aikaisemmin. Uuden vuosituhannen alku oli voimakasta rakentamisen aikaa. Vuonna 2003 suomalainen Kaukokiito juhli 50-vuotista taivaltaan. Samana vuonna Kaukokiito oli mukana Superbrands-kirjassa, ja Pate Mustajärven mittatilaustyönä Kaukokiidolle tekemä biisi ”Ajan päivin ajan öin” julkaistiin.